Italia! Purjehdusta mitä parhaimmassa seurassa. Pikakelattu matkakertomus Italian Napolinlahdelta.

Ja niin se päivä koitti, kun minä ja Il Capitano pääsimme vihdoin purjehtimaan lämpimiin vesiin.
Napolinlahti ja pieni 51 henkilön seurueemme. Seurue koostui erinäköisistä seurakunnista ja matkan järjestäjänä toimi Onsail.

Veneen nimi oli Puccini ja se oli Dofour 512. Kuvia siitä löytää googlettamalla nimellä ja mallilla.

Mukana meidän laivueessa olivat:

The tall man, joka toimi pienen purtemme kapteenina
Il Capitano, purjepoika ja moorinköysivastaava numero kaksi
The drunken sailor, purjepoika numero kaksi ja mooringköysivastaava
Madam Bingo, laivueemme ohjelmaemäntä
Pakkovesivastaava, joka huolehti (vähintäänkin) riittävästä veden saannista ja huolehti toisesta peräköydestä
Trubaduuri, joka hänkin huolehti omalla arvokkaalla työpanoksellaan mooringista
Minä eli Roomalaiselta nimeltäni Maximus Pissimys (kokoajanpissattaa)
Mrs purse, jolla oli suuri vastuu kantaa huolta venekassastamme

Sekä tietysti ne muutaman muut melko ihanat ihmisen, jotka joutuivat kestämään meidän venekunnan jatkuvaa räkätystä, tuntikausia kestävää juopottelua ja laulamista sekä pisteenä IIIIN päälle; BINGO!

Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mutta meidän reissumme oli. Me nimittäin aloitimme matkan laskeutumalla Roomaan ja siitä pyrhälsimme bussilla noin kolme tuntia Napolin lähelle Pozzuolin kaupunkiin. Siellä otimme vastan veneemme ja lastasimme sen täyteen ruokia, juomia ja tykötarpeita.

Voin kertoa, että oli fiksu veto jättää ensimmäiset kaljat heti kättelyssä juomatta ja siirtyä kaupoille. Meitä kun oli yhteensä sen 51 kpl, niin sinne kauppaan oli muutama muukin tulossa. MUTTA... muut menivät ahneuksissaan siihen lähikuppilaan kaljalle ja me laskelmoivina järkipäisinä ihmisinä hiihdimme kauppaan ensimmäisenä ja näin varmistimme, että saimme kaiken tarvitsemamme... nimittäin jatkossa oli kaikki Ginit ja ennen kaikkea Tonicit loppuneet lähikaupoista. ONNEKSI miehistömme urheat miehet sitten etsivät kunnes löysivät ja marssivat erääseen baariin ostamaan giniä, jotta emme kuolisi janoon. Olimme pelastetut! Eli gintonicit eivät loppuneet missään vaiheessa. Luojan kiitos.

Niinpä sitten tankkasimme mielettömän määrän ruokaa ja ennen kaikkea juomaa sekä niitä tykötarpeita kärryyn ja pyysimme kauppiasta toimittamaan ne meille veneeseen. Palvelu oli ihan loistavaa, sillä sitä määrää tavaraa olisi kannettu muutama kierros. Nyt, se tuli suoraan veneelle, ilman hien pisaraakaan.

Alla kuva yhden päivän lounassalaateistamme. On siinä aina vähän nypertämistä, kun kahdeksalle hengelle tekee emmettä. Huomatkaa, että kuvasta puuttuu gintonicit.

Ensimmäisen päivän jälkeen oli mitä mainioin sää aloittaa ankara ryyppäys ja kuumottava purjehdus. Minä en ole koskaan jalallanikaan astunut näin isoon veneeseen, saatikka purjehtinut sellaisella. Hiukan jännitti kun purjeet nostettiin ylös ja kun odotin veneen kallistumista, niin sitä ei juurikaan tullut. Hah! Näin iso ja leveä vene ei kallistele samalla tavalla kuin meidän pikkuinen ja kapoinen purtemme.

Maisemat olivat heti lähtöön aivan upeat. Vesi korallinsinistä ja lämmintä, seura parasta ja mikä kutkuttavaa... aikuista.

Me kävimme huikeissa paikoissa. Kuten Poseidon nimisessä termalkylpylässä Ischiassa. Huikea kylpylä jonne suurimpaan osaan alueella ei saanut viedä lapsia ollenkaan. Koska todella kuumat lähteet, ei nihilistit aikuiset.

Minä pidin erityisesti Ischiasta. Noh, kaikista paikoista, mutta Ischiassa oli jotain sangen huumaavaa. Ehkä se oli se kyyti läpi kylän kohti kylpylää. Ehkä se oli se ruoka, seura, maisemat... mene ja tiedä. 

Toinen ihana paikka oli Ventotene jossa oli kuin ikuinen sunnuntai. Koska kausi alkaa olla taputeltu, alkaa satamien palvelut olla paikoin jo suljettu tai siirtyneet talviaikaan. Ventotenellä oli kyllä palveluita osittain auki mm. posti jossa ei myyty postikortteja. Tähänkin liittyy tarina... mutta se päättyi siihen, että kaikki postikortit unohtuivat Pucciniin Pozzuoleen ja jäivät näin lähettämättä.

Nautinnollista reissusta teki myös se, että purjehduspäivät olivat juuri oikean mittaisia tälle janoiselle seurueelle. Lyhyitä ja ytimekkäitä. 

Maisemat olivat kyllä huikeita. En ottanut järkkäriä mukaan ollenkaan, joten puhelimella oli pelattava. Tähän hauskana kuriositeettina voin kertoa, että kuvasin hyvän lämärin videoita reissulta... väärinpäin! :D

Alla Ischia. Kyliä vuorenrinteillä. Hienoja kertakaikkiaan. Värimaalima on jotain niin raikasta tähän meidän omaan harmaaseen ja beesiin verrattuna.

Kävimme myös blue grottossa. Oih miten kaunis vesi siellä oli. Ja ehdottomasti meidät laillisesti ryöstettiin sinä kauniina päivän. Maksoi se sen verran paljon, vaikka tulimme paikalle omalla veneellä. Tämäkin hauska tarina. 

Me siis "eksyimme" blue grotton suulle. (kiitos Madam Bingon jälleen loistavan ohjelman)

Laskimme oman kumiveneemme ja asensimme perkeleen perämoottorin (joka toimi vain kun halusi). Hilasimme seitsemän hikistä persettämme siihen pineen kumppariin, kun The Tall Man jäi veneeseen ottamana lungisti ja ehkä yhden oluen.

Olimme juuri kurvaamassa kohti ihmismassoja, kun paikalle pyyhälsi paikallinen isohko kumivene. Arvasimme, ettei poijuun johon olimme kiinnittyneet, olisi saanut tulla. Niinhän se olikin yksityinen poiju (kuului vuoren rinnettä nousevalle hotellille. Oli muuten melko hienolla paikalla), johon saimme kuitenkin jäädä kunhan maksoimme 15€ tunti. No me maksoimme. Olimmehan tulleet jo näinkin pitkälle. (Kuvassa alla The drunken sailor ja Trubaduuri sekä hotelli vuorenrinteessä)

Sitten kurvasimme kohti niitä ihmismassoja ja sitä ihmeellistä teatteria joka siellä grotton suulla oli käynnissä. Siellä menimme kelluvan lipunmyyntikojun suulle ja meille kerrottiin, että emme voisi mennä sinne omin neuvoin, vaan paikallinen kuski tulisi noukkimaan meidät veneestämme. 

Niinpä kiinnitimme kumpparin vapaaseen poijuun ja jäimme odottelemaan. Se oli hauskaa sillä paikallisten suhareitten menoa oli ihanaa katsella. Hulluja nuo Italialaiset!

Pian meidät poimittiin kahteen eri veneeseen pienen välien selvittelyn jälkeen ja pääsimme ihastelemaan grottoa sisältä käsin. 

Vesi oli kaunista, luola melko pieni, mutta äänentoisto huippu! Soutajat lauloivat ja mylvivät minkä kerkesivät, joku uskalsi uimaan ja tunnelma oli hieno.

Tämän lyhyen hetken jälkeen huljahdimme jälleen tuosta pienestä suuaukosta ulkomaailmaan, maksoimme itsemme kipeäksi tästä huvista ja poistuimme tyytyväisinä veneeseen kaljalle. Johan siinä jano kerkesikin tulla. (Alla kuvassa Madam Bingo, Il Capitano, pakkovesivastaava sekä Trubaduuri)

Vaikka mieleni niin tekisi, niin en voi kaikkea kertoa tässä. Kukaan ei jaksa näitä matkakertomuksia lukea, joten pidetään tämä kohtuullisena.  Mutta Caprista on pakko lyhyesti mainita! 

Miten se laulu menikään.... "Kun mä Caprin saarella näin mä kerran Chinan, kauniiksi mainitun!" Kuva alla. Naurettiin ravintolan henkilökunnan kanssa mahamme kipeiksi. Niin ja syötiin elämämme kalleimmat kalat... älä koskaan osta mitään kysymättä hintaa!

Toiseksi viimeisenä iltana, kun olimme valvottaneet muita venekuntia lahjakkaasti läpi viikon juopottelemalla, nauramalla ja laulamalla, oli vuorossa Roomalainen ilta. Kaikki osallistuivat olemassaolollaan ja lähes kaikki (99%) pukeutumisellaan.

Ilta oli huikea. Meillä on jälleen niin hauskaa, että nauroimme ja lauloimme koko yön. Niin ja pelasimme jo perinteeksi muodostunutta Bingoa jossa sain toimia unelmieni virassa, eli bingosihteerinä. Ja jotta numerot olisivat kuultu oikein ja kunnolla, oli meitä toistamassa kolme kaunista ladya. Mukana oli siis vielä minun, Madam Bingon lisäksi neiti Nänni 63 joka oli myös palkintojen jakaja ja Onsailin edustaja.

Mutta tämä reissu jäi mieleeni muutenkin kuin vain kosteana vatsalihastreeninä. Tällä reissulla tunsin itseni normaaliksi. Olin hullu hullujen seassa, normaalina päivän paisteessa ja kauniina kuten aina. Luonnollisena jatkumona veden kanssa ja yhtenäisenä tarinana tarinoiden joukossa.

Tunsin silkkaa iloa ja kihelmöintiä, jännitystä ja väsymystä. Turnaus oli pitkä ja hikinen, mutta sen arvoinen.

Haluaisin tässä kohdassa kiittää kanssamatkustajia seurasta ja hervottomasta matkasta. Tämä oli ikimuistoista kaikkine kommelluksineen ja temppuineen, kylpylöineen, bingoineen ja rikkoutuneine bussin kumeineen.

Tämä reissu jäänee meidän viimeiseksi sitten hetkeen.  Tähän meni ne viimeisetkin säästöt ja Finnairin lahjakortit. Tähän kilpistyy kaikki kokemamme tuska ja paska. Tätä reissua ei homehelvetti ja bipopää pilannut, päinvastoin.

Tämä reissu onnistui ehkä juuri siksi. Siksi, kun olemme eläneet läpi helvetin jolla loppua ei näy. Siksi, kun olen repinyt mukanani tähän sairauteen niin monet ja osannut päästää vihdoin irti. Siksi, kun olemme raataneet ja rämpineet ohi suon ja kuokan. Siksi.

Kiitos kaikille osallistuneille. Matkalla mukana olleille, sen mahdollistaneille, kaikille. Mummulle ja Vaarille, velipojalle, joka mokasi lastenhoitokeikkansa muuttamalla johonkin helvetin Kuala Lumpuriin. Siskolle tuesta ja ymmärryksestä, lapsille kärsivällisyydestä ja rohkeudesta olla omia itsejään. Ja vielä kerran matkaseuralle. Olitte ihania. Kaikki!