Lepsu mutsi vai hyvä vanhempi? Asioita joita toinenkaan vanhempi ei aina ymmärrä...
Olen tässä pohtinut pitkin kesää asioita. Yksi päälimmäisistä on lapseni tilanne. Voiko siitä puhua ja jos voi niin kuinka paljon ja kenelle.
Lähimmät tietävät tilanteen ja osaavat suhtautua, mutta ulkopuolinen ei tiedä.
Ja se on aiheuttanut mielipahaa ja suunnatonta surua, mutta myös avannut silmiä.
Minulle on sanottu, että lellin lastani ja se pitäisi heti lopettaa. Että minä vahingoitan häntä kun huolehdin liikaa. Ensin loukkaannuin siitä, mutta sittemmin olen ollut lähinnä huvittunut.
Eihän ulkopuolinen voi tietää tilannetta. Jos en käyttäytyisi niin kuin käyttäydyn lapseni kanssa, olisi maailma täydempi itkua, huutoa ja hampaiden kiristystä. Pienen ihmisen masennusta ja haavoittuvaa mieltä.
Siksi "lellin" lastani ja syötin häntä ajoittain jopa vielä, kun hän oli seitsemän vuotias. Niin, tiedän, se kuulostaa kamalalta, mutta niin se vain oli. Hän ei aina kyennyt itse syömään, joten lusikoin ruokaa suuhun ja toivoin, että ehdin lusikoida sitä riittävästi ennen, kuin hän napsauttaa suunsa kiinni ja jättää syömättä. Jos hän jättäisi syömättä... luoja tietää. Tähän on pakko kommentoida, että lapsestani ei huomaa, että hänellä on hätä. Hän on kuten muutkin ikäisensä pääsääntöisesti. Ulospäin ainakin. Siksi näitä kommentteja tulee.
Annan hänelle periksi monessa asiassa ja monessa olen tiukkana. Emme aina saa ymmärrystä omalta perheeltämmekään. Kun kaksi ensimmäistä lasta on kasvatettu melkein aikuiseksi olemalla joskus liiankin tiukkoja, voi heistä tuntua epäreilulta, kun kasvatusmetodeita on muutettu. Olemme yrittäneet selittää tätä, mutta aina selitys ei mene läpi.
Olemme kuitenkin selvinneet aika hyvin ja kesä on ollut erittäin antoisa ja tulevaisuuteen uskoa antava. Saamme ammattiapua ja olemme yhdessä vahvoja tämän asian kanssa. Olen kyllä tiennyt, että ihmiset ovat kovia kommentoimaan asioista, joista eivät mitään tiedä. Syyllistyn siihen itsekin. Mutta olen myös huomannut, että vaikka asiaa koittaa avata, ei ymmärrystä aina riitä. Mutta...
Emme ole enää epätoivoisia ja siksi muiden kommentteihin on hyvä suhtautua huumorilla tai ehkäpä ingnoorata ne kokonaan.
Olen ehkä vähän lepsu, mutta hyvästä syystä. Peace and love everyone! <3
Lähimmät tietävät tilanteen ja osaavat suhtautua, mutta ulkopuolinen ei tiedä.
Ja se on aiheuttanut mielipahaa ja suunnatonta surua, mutta myös avannut silmiä.
Minulle on sanottu, että lellin lastani ja se pitäisi heti lopettaa. Että minä vahingoitan häntä kun huolehdin liikaa. Ensin loukkaannuin siitä, mutta sittemmin olen ollut lähinnä huvittunut.
Eihän ulkopuolinen voi tietää tilannetta. Jos en käyttäytyisi niin kuin käyttäydyn lapseni kanssa, olisi maailma täydempi itkua, huutoa ja hampaiden kiristystä. Pienen ihmisen masennusta ja haavoittuvaa mieltä.
Siksi "lellin" lastani ja syötin häntä ajoittain jopa vielä, kun hän oli seitsemän vuotias. Niin, tiedän, se kuulostaa kamalalta, mutta niin se vain oli. Hän ei aina kyennyt itse syömään, joten lusikoin ruokaa suuhun ja toivoin, että ehdin lusikoida sitä riittävästi ennen, kuin hän napsauttaa suunsa kiinni ja jättää syömättä. Jos hän jättäisi syömättä... luoja tietää. Tähän on pakko kommentoida, että lapsestani ei huomaa, että hänellä on hätä. Hän on kuten muutkin ikäisensä pääsääntöisesti. Ulospäin ainakin. Siksi näitä kommentteja tulee.
Annan hänelle periksi monessa asiassa ja monessa olen tiukkana. Emme aina saa ymmärrystä omalta perheeltämmekään. Kun kaksi ensimmäistä lasta on kasvatettu melkein aikuiseksi olemalla joskus liiankin tiukkoja, voi heistä tuntua epäreilulta, kun kasvatusmetodeita on muutettu. Olemme yrittäneet selittää tätä, mutta aina selitys ei mene läpi.
Olemme kuitenkin selvinneet aika hyvin ja kesä on ollut erittäin antoisa ja tulevaisuuteen uskoa antava. Saamme ammattiapua ja olemme yhdessä vahvoja tämän asian kanssa. Olen kyllä tiennyt, että ihmiset ovat kovia kommentoimaan asioista, joista eivät mitään tiedä. Syyllistyn siihen itsekin. Mutta olen myös huomannut, että vaikka asiaa koittaa avata, ei ymmärrystä aina riitä. Mutta...
Emme ole enää epätoivoisia ja siksi muiden kommentteihin on hyvä suhtautua huumorilla tai ehkäpä ingnoorata ne kokonaan.
Olen ehkä vähän lepsu, mutta hyvästä syystä. Peace and love everyone! <3
Kommentit
Lähetä kommentti