Miksi en vain hyväksy itseäni vol.2!
Kirjoitin tästä viimeksi kesäkuussa.
Silloin tilanne oli toinen. Olin vielä vahvasti lääkkeitten vaikutuksen alaisena ja syömisen hallinta oli todella vaikeaa. Mutta siitä on tultu pitkä matka tähän päivään.
Voin kuvitella, miten joku siellä odottaa kieli pitkällä, että: "kuinka paljon se on oikein laihtunut?" tai "Sillä meni kuitenkin ihan ketuiksi..."
:)
Ei kumpaakaan. Ei mennyt ketuiksi. Olen nyt tuon jälkeen keskittynyt syömään "oikein" ja terveellisesti. Noudattanut ravitsemusterapeutin kanssa tehtyä ruokavaliota (lukuun ottamatta kesän lonkeroita).
Painoa en ole tiputtanut yhtään. Turhauttaako? No totta vitussa turhauttaa! VAIKKA lupasin olla tuijottamatta puntariin ja keskittyä vain syömään. Liikuntaa on toki ollut tunnin viikossa vähemmän kuin ennen (riippuen viikosta jopa kaksi), mutta ei merkittävää muutosta. Ei sellaista, joka vaikuttaa totuuden nimissä tässä minun tilanteessani.
Olen siis edelleen pullukka.
Tein yhden testin... (älä ikinä tee testejä). Painoindeksiin sidotun testin, jossa piti olla täsmälääkkeitä painon pudotukseen. Vaan olikin syyllistävä ja erittäin negatiivinen. Siinä kerrottiin, kuinka olen kuoleman partaalla. Sairastun ihan juuri kakkostyypin diabetekseen, sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Äh.
Olen pohtinut. Miten voin sairastua noihin tauteihin, jos syön terveellisesti? Pelkkä läskikö sen taudin etenemisen määrittelee?
Minä en kertakaikkisesti voi uskoa sitä. Menen tässä taas lääkäriin lokakuun alussa. Aion kysyä, mikä neuvoksi. Voinko olla muhkurainen pullukka ilman sairastumisen leijuvaa uhkaa vai mitä ihmettä. Jos lääkäri antaa synninpäästön ja vakuuttaa, ettei sairastumisen riskiä ole, jos kerran syön terveellisesti, niin voisinko sitten hyväksyä itseni?
Silloin tilanne oli toinen. Olin vielä vahvasti lääkkeitten vaikutuksen alaisena ja syömisen hallinta oli todella vaikeaa. Mutta siitä on tultu pitkä matka tähän päivään.
Voin kuvitella, miten joku siellä odottaa kieli pitkällä, että: "kuinka paljon se on oikein laihtunut?" tai "Sillä meni kuitenkin ihan ketuiksi..."
:)
Ei kumpaakaan. Ei mennyt ketuiksi. Olen nyt tuon jälkeen keskittynyt syömään "oikein" ja terveellisesti. Noudattanut ravitsemusterapeutin kanssa tehtyä ruokavaliota (lukuun ottamatta kesän lonkeroita).
Painoa en ole tiputtanut yhtään. Turhauttaako? No totta vitussa turhauttaa! VAIKKA lupasin olla tuijottamatta puntariin ja keskittyä vain syömään. Liikuntaa on toki ollut tunnin viikossa vähemmän kuin ennen (riippuen viikosta jopa kaksi), mutta ei merkittävää muutosta. Ei sellaista, joka vaikuttaa totuuden nimissä tässä minun tilanteessani.
Olen siis edelleen pullukka.
Tein yhden testin... (älä ikinä tee testejä). Painoindeksiin sidotun testin, jossa piti olla täsmälääkkeitä painon pudotukseen. Vaan olikin syyllistävä ja erittäin negatiivinen. Siinä kerrottiin, kuinka olen kuoleman partaalla. Sairastun ihan juuri kakkostyypin diabetekseen, sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Äh.
Olen pohtinut. Miten voin sairastua noihin tauteihin, jos syön terveellisesti? Pelkkä läskikö sen taudin etenemisen määrittelee?
Minä en kertakaikkisesti voi uskoa sitä. Menen tässä taas lääkäriin lokakuun alussa. Aion kysyä, mikä neuvoksi. Voinko olla muhkurainen pullukka ilman sairastumisen leijuvaa uhkaa vai mitä ihmettä. Jos lääkäri antaa synninpäästön ja vakuuttaa, ettei sairastumisen riskiä ole, jos kerran syön terveellisesti, niin voisinko sitten hyväksyä itseni?
Kommentit
Lähetä kommentti