Päänsärkyä ja teini-ikää

Sattuu päähän taas niin paljon. Ja tiedän mistä se johtuu. Se johtuu syömisistä. Liikaa hiilihydraatteja eli sokeria. Sattuu kuin panta puristaisi päätä ja välillä taas kaivelee jäisellä lusikalla silmää. Sattuu. Itkettää, kiukuttaa.

Lapsi haluaa heitää täysin ehjän ja hyvän, vain vähän aikaa sitten hänelle ostetun lampun roskikseen, koska se ei sovi hänen huoneeseen enää. Mä en vaan pysy perässä ja vaikka kuinka yritän ymmärtää, onnistun siinä huonosti.

Epätoivoista. Teini-ikäisen kanssa asuminen käy työstä. Oma arvomaailma ja hänen arvomaailma on niin kaukana toisistaan kuin vain voi olla. Asenne lapsella on vähän huono ja siitä syystä varmaan minullakin. Käytös on kamalaa ja siitä syystä varmaan minullakin.

Mutta minä yritän olla paras äiti omalle lapselleni. Yritän niin helvetisti. Koitan olla ja ymmärtää. Olla minä itse, mutta vähemmän kärttyinen sellainen. Koitan antaa tilaa kapinoida, ettei tarvitsisi lähteä pois kotoa sitä tekemään.

Mutta sen sijaan, että alkaisin kiukutella, istun tähän. Kirjoitan pahaa pois. En ehkä onnistu kirjoittamaan mitään järkevää taikka kovin kaunistakaan, mutta se helpottaa minun oloani.

Lähes yhtä hyvin, kuin kaverini kanssa päähämme saatu diagnoosi. Neljänkympin kriisi. Joo, mulla on neljänkympin kriisi. Ette usko miten se helpotti minun oloani, kun sain tämän diagnoosin. Mutta siitä enemmän toisessa postauksessa ja vauva.fi:n sivuilta! :D

Nyt teen taas töitä. Eilinen migreeni kummittelee otsalohkossa, mutta en anna sen häiritä. En kuitenkaan oksenna ja näkökyky on tallella. Ei tarvitse onneksi asiakkaille olla äänessä niin voin rauhassa mietiskellä pidemmän kaavan mukaan asioita.

Hei. Jätän tämän tähän. Huomiseksi koitan kirjoittaa sen neljänkympin kriisin postauksen. Siitä tulee hauskaa!