Ihan sairaan kaunista

Loman eka viikko. Ei vielä taputeltu. Vasta loppusuoralla. Mut tää luonto. Tää on ihan sairaan kaunista. Sairaan. Mä oon sairas. Sairaan kaunis. Sairaan kaunis mieli. Mulla. On.

Mä rakastan aurinkoa ja lämpöä. Olen syntynyt väärään maahan, mutta näin kesällä kestän sen.

Ylläällä kuvaa kartoista. On lähestymiskarttaa ect. Nää Merikarhujen paikat on joskus sellaisia, että pitää melko tarkkaan lukea korttia, ettei täräytä kiville. 

Musta yksi rauhoittavimpia näkyjä on veneet laiturissa. Päivän purjehduksen jälkeen turvassa ja tallessa.

Nää on ihan sika hienoja mestoja, mitä Merikarhut on vuosien saatossa saaneet itselleen. Näitä paikkoja vaalitaan rakkaudella ja talkoohengellä. Olen etuoikeutettu, että saan ollla mukana.

Kun elämä potkii päähän ihan vit****, niin nämä hetket antaa voimaa. Kun sairaan kaunis mieli putoaa syvään mustaan aukkoon, tää hetki heittää mulle köyden mihin tarttua. Ite mun pitää se läskiperseeni sieltä ylös hilata, mutta mulla on se lifeline siinä apuna.

Ette usko, mutta mä koen onnen hetkiä joskus. Okei, alan yleensä heti kelaamaan, että nytkö karkaa mopo käsistä, mutta viimeisen vuoden aikana olen oppinut myös nauttimaan niistä hetkistä.

Uskon, etten ole matkalla maniaan vaan onneen. Ja kelatkaa sitä, että mun elämässä on just nyt aika paljon kuormaa, mut silti mänkoen onnellisuutta. Ja tällä lomalla... rällä lomalla olen sitä kokenut. Uskon, eih! TIEDÄN, että koen sitö vielä.