Joulu

Se on ihmisten niin vihaama ja rakastama. Tuntuu, ettei välimuotoa ole. Miksi Joulu herättää tunteita? Ehkä siksi, että se liittyy yhdessäoloon? Siksikö? Että sinä et ole ollut onnellinen lapsena. Sinua on kohdeltu kaltoin tai olet ollut yksinäinen? Siksi rakkaus roihuaa kun olettekin olleet onnellisia. Ympärillä on ollut ystäviä ja rakkaita.

No mene ja tiedä.

Itse pidän Joulusta. Pidän sen tuoksusta, tunnusta ja ajatuksesta. En niinkään välitä sen uskonnollisesta sanomasta, mutta pidän sitä silti tärkeänä osana Joulua. Se kuulu siihen. Yhtä paljon kuin perhe ja rakkaus. Sallin sen ja jopa nautin siitä. Sen rauhasta ja voisko sanoa: hurskaudesta.

Joulu on lämmin ajatus joka kiertää myötäpäivää sielussa. Se hivelee hermoja ja kiristää pinnaa, mutta vain jos sen antaa tehdä niin. Kuka sanoo, ettei Joululahjoja voi hankkia jo kesällä? Kuka sanoo, ettei laatikoita voi ostaa valmiina kaupasta? Kuka käskee leipomaan pipareita? Kuka käskee stressata?

Joulusta voi ja saa nauttia. Vaikka se onkin terndikästä menettää hermonsa ja olla yli stressaantunut. Vaikka kaikki kuvalehdet pursuavat yli prameaa Joulua ja vaikka joka paikassa tuputetaan sitä yhtä oikeaa muottiin sopivaa tapaa viettää Joulua. Joulun pitää olla sinun näköisesi.

Valmiit ruoat kaupasta... pelkkää maksalaatikkoa jos muuta. Eihän Joulun tarvitse olla ruokapainotteinen juhla, vai tarvitseeko? Koristeet voi jättää laittamatta ja telkkaria saa katsoa. Joulukirkkoon ei kukaan pakota, eikä haudoillekaan tarvitse mennä. Ei ne vainajat sitä tiedä oletko siellä vai et.

En nyt kyllä lähde neuvomaan, että miten sitä Joulua vietetään, mutta omastani voin kertoa.

Se ei ole mitenkään pramea tai trendikäs. Toivon aina, että se olisi enemmän sitä ja enemmän tätä, mutta kun se Joulu sitten tulee, niin olen vain onnellinen siitä mitä minulla on. Jostain syystä Joulu on rauhallisuuden aikaa. Silloin en tule itkeneeksi maailmaa vaikka se runtelisi kuinka paljon. Jouluna istun mielelläni hiljaa sivussa ja kuuntelen lähimmäisteni puheen porinaa, juon glökiä ja syödä mussutan kaupasta ostettuja pipareita. No okei, saatan hölöttää itsekin kuin vasta äänensä löytänyt, mutta ei sen väliä, niin ne muutkin hölöttävät.

Rakastan Jouluruokia. Yleensä teemme itse pari laatikkoa ja paistamme kinkun, kuten voi odottaakin. Kerran kokeilimme kalkkunaa ekologisuuden nimissä (en minä tiedä onko se yhtään ekologisempaa), mutta se jäi siihen se kokeilu. Vaikka kinkku on hyvin epäekologinen vaihtoehto... kuuluu se meidän Jouluun. Suomalainen kinkku sentään, ettei se Puolalainen joka saastutta ihan h***na.

Isän tekemä riisipuuro ja väskynäsoppa kuuluvat myös meidän Jouluun. Eikä vähäisimpänä Äidin tekemä hedelmäsalaatti kermavaahdolla. Nam.

Muistan kerran lapsuuteni Joulusta miten olimme perinteisellä visiitillä isovanhempani luona ja saimme paketteja. En ollut vielä koulussa, mutta osasin juuri ja juuri lukea oman nimeni. Sain kätösiini paketin, missä oli meikkejä ja olin aivan onneni kukkuloilla! Istuin haltioissani meikkien ympäröimänä ja olin jo avaamassa niitä paketeistaan, kun tätini huomautti, että ne ovatkin isosiskolleni. Voi sitä häpeää ja tuskaa!

Mutta sen häpeän olen unohtanut. Se on enää hauska muisto vain. Ehkä siksi varmistan aina, kenelle mikäkin pieni paketti kuuluu. :D

Paketeista puheenollen, olemme jo muutaman vuoden ostaneet aikuisille kestävän Joululahjan. Annoimme eräänä vuonna vuohia, toisena lehmiä lahjaksi kehitysmaihin. Se lämmittää mieltä valtavasti. Ja se  on mahdollista kun jokainen antaa pienen roposen. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.

No niin. Joulu olisi nyt purettuna ja paketissa, kunhan tuo vain tulisi. Olen jo tehnyt itse vähän Joulukuusen koristeitakin! Se oli hauskaa. Ja saan ennakkoon lahjankin tässä muutaman viikon kuluessa. Laitan teille kuvaa kun saan paketin! Jee!

Hyvää Joulun odotusta kaikille!