Nälkä ei katso ihonväriä.

Leipäjonossa seisoo mies. Haiseva ja nuhjuinen. Hänellä on nälkä ja jano, mutta nyt pitää odottaa. Hyvällä tuurilla saa tölkillisen maitoa. Ei hän niinkään ruoasta välittäisi, mutta sitä on pakko syödä elääkseen. Vaikka, ei hän aina jaksaisi elääkään. Viina on vienyt miehen väärälle polulle jo pitkän aikaa sitten. Vaimo lähti ja lapset katosivat maailmalle. Elämällä ei oikeastaan ole merkitystä. Asuntolassa on muutama kaveri joiden kanssa on joskus hyvä ottaa viinaa.

Leipäjonossa seisoo toinenkin mies. Musta kuin yö. Hänelläkin on nälkä ja jano. Hänellä ei ole paikkaa missä asua. Aina ei kehtaisi olla kavereiden nurkissa, mutta pakko mikä pakko. Asuntoa ei saa, kun ei ole tuloja ja luottotiedot ovat menneet aikojen alussa. Hän on jo kolmannen polven Suomalainen. Hän toivoo saavansa pussillisen makaronia, ehkä leipäpaketin ja jotain leivän päälle. Hän ei ole syönyt kahteen päivään, sillä korvaukset ovat vain niukin naukin riittäneet laskuihin. Niitä on, vaikka ei ole paikkaa missä asua. Mutta aurinko paistaa ja kohta on leipää. Mikään ei voi pilata tätä päivää.

Miehillä on molemmilla nälkä ja se yhdistää. Toinen on syrjäytynyt työttömyyden myötä, toinen jostain muusta syystä. Heillä kummallakin on kylmä, mutta toinen hymyilee ja toinen ei. Miksi?

Elämä ei ole kenellekään helppo. Se potkii päähän tasaisesti ja jokaista jonkin verran. Toiselle se voi olla julma ja toiselle lempeä. On paljon myös kiinni siitä miten asian ajattelee. Elämä voi heittää helvettiin, mutta joskus usko paremmasta auttaa kääntämään kasvot aurinkoon.

Leipäjonossa seisoo kaksi miestä. Molemmilla on nälkä. Jono etenee ja toinen miehistä alkaa laulamaan. Hiljaa ensin hyräillen, mutta koska vieruskaveri alkaa lyömään tahtia, hän uskaltaa laulaa kovempaa. Joku katsoo vihaisesti. Toinen alkaa taputtamaan ja hymyilee. Mies jonossa kuuntelee ensin ärtyneenä sitten uteliaana. Mieshän laulaa tuttua säveltä. Hän muistaa tuon laulun jostain kaukaa. Kuinka kauniisti tuo poikanen sitä laulaakaan. Mies alkaa hyräilemään tahdissa. Sitten kovemmin ja pian hän laulaa mukana täysin palkein. Nyt heitä yhdistää laulu.

Ilo. Se kulkee meissä jokaisessa. Toisilla pinnalla, joillakin pinnan alla. Ajoittain se nostaa päätään ja saa sinutkin hymyilemään. Sinutkin joka olet mustaakin mustemmassa. Se ilo on jossain. Se voi olla todella piilossa, mutta yhtenä lyhyenä hetkenä se voi tulla esiin.  Ota ja vaali sitä silloin. Syleile ja pidä kiinni. Älä päästä sitä karkaamaan. 

Sitten kun se kuitenkin painuu taas pinnan alle, niin se on jättänyt sinuun jälkensä. Musta tai valkoinen. Nälkä ei katso ihonväriä. Ilo. ilo ei katso ihonväriä. Miksi mekään katsoisimme.