Jotain muuta.

Mustarastas on mun lempilintu. Se käyskentelee tuossa ikkunan edessä ja kaivelee maata. Mä ja mun mies molemmat tykätään niistä. Ne on takuuvarma kevään merkki. Kun mustarastas alkaa lirkuttaa, ei mene enää kauaa kun on kevät jo täydessä tohinassa.

Mustarastas on yhtä varma kun meidän rakkaus. Se on ja pysyy. Vaikka maailma murjoo niin mä rakastan.

Mä käytän nykyisin paljon aikaa siihen, että koitan olla ajattelematta asioita liikaa. Liikaa ajatteleminen ei auta. Se vain synkistää. Joskus on tietysti hyvä purkaa, mutta ei saa antaa elämän mennä pelkäksi paskan jauhamiseksi.

Tee on mun lempijuoma. Mustaa teetä. Mulla on niitä erilaisia laatuja vaikka ja kuinka. Edellisessä muutossa jouduin laittamaan jotain poiskin, kun eivät mahtuneet kaappiin.

Mulla on myös mukeja ja mummokuppeja. Niitä en voi keräillä enää, kun ei ole tilaa. Tosin kun esikoinen muuttaa kotoa kohta pois, voin antaa hänelle niitä mukaan. Mummokuppeja tuskin, mutta mukeja.

Mä kuuntelen paljon musakkia. Ihan mitä sattuu. Mielellään mun radiosta. Siitä on nyt patterit loppu. :(


Mä olen hatuntekijä ammatiltani. En ole päivääkään tehnyt sitä työtä. Hyvä niin, sillä olisin surkea siinä!

Haluaisin vaihtaa mun ammattia. Tehdä jotain muuta kun tätä nykyistä työtäni. Joka on ihan jees, ei siinä mitään, mutta olen luudannut samassa duunipaikassa jo 12 vuotta. Toistaiseksi mulla on mielenkiintoinen projekti menossa, mutta se uhkaa kohta loppua. Olisko kohta jo aika vaihtaa? Kokeilla jotain muuta? Jotain erilaista?  Onko ruoho vihreämpää ja niin edelleen. En osaa sanoa, kun en ole käynyt pitkään aikaan siellä toisella puolella.

Olen epäonnistunut elämässäni monta kertaa ja noussut joka kerta jaloilleni. Niin mä nousen nytkin. Mutta sitä odotellessa olis hyvä kuluttaa aikaansa järkevästi. Haluaisin jo rempata meidän taloa. Uskoa, että siitä tulee hyvä. Siihen haluaisin käyttää aikani. Järkevästi.

On aika. Aika mennä tekemään teetä hunajalla. Perjantaina menen ravitsemusterapeutille. Viime kerran jouduin perumaan, kun piti nuorimmaisen kanssa mennä päivystykseen. Nyt menen ja sillä siisti. Tarvitsen vähän apua. +20kg on jo ihan liikaa. Alkaa ahdistamaan. Mut hei! Ei puhuta läskistä nyt. :) Puhutaan kukista jotka nousee maasta, linnuista jotka laulaa ja muuttaa takaisin, auringosta joka lämmittää meitä tulevana viikonloppuna ja makkaranpaistosta. Jep.

Kommentit

Suositut tekstit