Visiitti ravitsemusterapeutilla. Tuottiko se tulosta vai ei?

Kävin tänään ravitsemusterapeutilla.

Olen aina ollut todella skeptinen heidän suhteen. Lässyttävät vain kaloreista ja patistavat hulluna liikkumaan.

Istuin tuolilla Lääkärikeskus Aava Pasilassa. Aikani oli kymmeneltä. Kello tikitti ja minulla työaika juoksi. Mitä pidempään tässä hölynpölyssä menisi, sen kauemmin joutuisin illalla puskemaan töitä. Plaa.

Kello oli jo muutaman minuutin yli ja alkoi hermo mennä. Miksi aina kaikki lääkärit ja muut terapeutin ketaleet on myöhässä?!?

Ovi aukesi ja minä jo nousin tuolilta, mutta se olikin edellinen asiakas joka sieltä lampsi ulos. Uuh, miten hermoja raastavaa!! Ei mennyt sitten enää kovinkaan kauaa kun minut kutsuttiin ETUNIMELLÄ sisään. Ei koskaan ole kutsuttu etunimellä... (ihan sama vaikka olisi kutsunut takanimellä...:D)

Vastassa oli asiallisen oloinen mieshenkilö. Istuin melko lähelle työpöytää valkoiselle penkille.

"Olen saanut sinun työterveyslääkäriltäsi lyhyen lähetteen tänne."

Ja niin me juteltiin hetki siitä mistä on kyse. Tässä vaiheessa ei vielä tapahtunut mitään järisyttävää ja odotin koko ajan, että kohta vedetään ruokaympyrä esille.

Mutta eih.

Siinä me juttelimme ihan mukavissa tunnelmissa. Kerroin aika laajasti mitä lääkkeitä syön ja miksi. Kerroin minkälaista ruokaa syön ja miksi. Kerroin miten urheilen ja liikun, kerroin kaiken.

Sitten hän piirteli lappuselle ja kertoili niitä näitä. Pohti ääneen ja totesi tilanteen olevan melko hankala. Minulla on aineenvaihdunta hidastunut merkittävästi, mikä on johtanut lihomiseen ja se jatkuu vaan. Eikä lääkitys helpota asiaa, päin vastoin.

Hetken jo ajattelin, että noh. Tämä oli tässä, mutta eih.

Taas piirreltiin paperille. Täytettiin ruokapäiväkirjaa todellisesta syömisestä (syön ihan terveellisesti) ja sovittiin, että minkälaista ruokavaliota alkaisin noudattamaan. Ei loppuelämää, vaan niin kauan, että paino tippuu ensin ja sitten tasapainoillen. Ja niitä ruokavalioita oli monta mistä valita. Valittiin sellainen, millä olen aikaisemmin saanut painoni pysymään omissaan.

Tää oli ihan hyvä keikka. Nyt se on musta itsestä kiinni, miten tää menee. Joo, voi olla, ettei paino tipu, mutta ei voi syyttää yrittämättä jättämisestä.

Nyt mä istun tässä koneella. Olen juuri lopettanut duunit tältä päivältä ja ajattelin juoda toisen kupillisen teetä. Olen yksin. Kaljukapteeni on maalaamassa veneen pohjaa, tyttö leffassa "en mä osaa määritellä" -poikakaverin kanssa ja Kohta jo aikuisesta miehenalusta ei ole hajuakaan.

Juon siis teetä, kuuntelen hyvää musaa ja luen vähän pääsykokeisiin. Jep. Näillä mennään.