Suutelet pehmeästi uudelleen ja uudelleen.
Kosteat huulet koskettavat omiani. Hiljaisuudessa kuuluu
vain kiihtyvä hengitys. Vapisen halusta ja jostain, mitä en osaa kuvailla. En
pysty määrittelemään sinua. Olet hiljainen salaisuuteni, unelmani ja verkkokalvoilleni
tatuoitu muisto. Suutelet pehmeästi uudelleen ja uudelleen.
Olen lähellä vajota
syliisi kuin joutsenet toistensa lomaan. Kietoudun ympärillesi. Suutelen takaisin
kunnes irrottaudun. Jään lähelle ja hengityksemme synkronoituvat yhteiseksi
säveleksi. Hiljainen musiikki soi korvissani. Olen sinun, nyt ja tässä,
ikuisesti. En koskaan unohda sinua. Tämä ohikiitävä hetki jää meidän välillemme
ikuiseksi mustelmaksi. En halua, että se paranee koskaan, kunnes kipu on muisto
vain. Hengitän sinua syvään. Pidän kiinni viimeisestä langasta. En uskalla
päästää irti. Saatan hukuttaa sinut jonnekin ihmisten sekaan.
Astun kauemmaksi. Meidän täytyy mennä. Tiedän, että tämä oli
tässä. En enää koskaan saa tuntea huuliasi omillani, ihoasi ihollani. En enää
koskaan kuule ääntäsi kuin kuulen sen nyt. Et katso minua silmiin, kosketa.
Suolainen kyynel tipahtaa asfalttiin ja leviää siihen kuin öljy hiekkaan.
Häviän kuulemattomiin ja kutistun pieneksi. Silität poskeani ja hengitän
syvään. Nyt on mentävä. Enää emme voi olla toisillemme. Emme enää voi olla
olemassa. Hukumme maailmaan. Hyvästi, hyvästi.
Kommentit
Lähetä kommentti