Suutelet pehmeästi uudelleen ja uudelleen.

Kosteat huulet koskettavat omiani. Hiljaisuudessa kuuluu vain kiihtyvä hengitys. Vapisen halusta ja jostain, mitä en osaa kuvailla. En pysty määrittelemään sinua. Olet hiljainen salaisuuteni, unelmani ja verkkokalvoilleni tatuoitu muisto. Suutelet pehmeästi uudelleen ja uudelleen. 

Olen lähellä vajota syliisi kuin joutsenet toistensa lomaan. Kietoudun ympärillesi. Suutelen takaisin kunnes irrottaudun. Jään lähelle ja hengityksemme synkronoituvat yhteiseksi säveleksi. Hiljainen musiikki soi korvissani. Olen sinun, nyt ja tässä, ikuisesti. En koskaan unohda sinua. Tämä ohikiitävä hetki jää meidän välillemme ikuiseksi mustelmaksi. En halua, että se paranee koskaan, kunnes kipu on muisto vain. Hengitän sinua syvään. Pidän kiinni viimeisestä langasta. En uskalla päästää irti. Saatan hukuttaa sinut jonnekin ihmisten sekaan.

Astun kauemmaksi. Meidän täytyy mennä. Tiedän, että tämä oli tässä. En enää koskaan saa tuntea huuliasi omillani, ihoasi ihollani. En enää koskaan kuule ääntäsi kuin kuulen sen nyt. Et katso minua silmiin, kosketa. Suolainen kyynel tipahtaa asfalttiin ja leviää siihen kuin öljy hiekkaan. Häviän kuulemattomiin ja kutistun pieneksi. Silität poskeani ja hengitän syvään. Nyt on mentävä. Enää emme voi olla toisillemme. Emme enää voi olla olemassa. Hukumme maailmaan. Hyvästi, hyvästi.