Maniaa suoraan helvetistä.

Viime yö. Se oli toisille liskojen yö ja minulle painajainen. Painajainen ja sekoilujen yö.
En saanut nukuttua. Otin en yhden tai kaksi vaan kolme nukahtamislääkettä, enkä saanut unta. Torkuin. Kevyttä koiranunta, kunnes painajaiset tulivat. Silmäni olivat turvoksissa ja vaikka kuinka koitin sulkea niitä, en onnistunut. Se vain sattui. Näytin ihan piirroshahmolta.

Makasin sängyssä ja päätin viestitellä erinäköisille ihmisille kutsuja juhliimme. Samoille, joita on jo kertaalleen kutsuttu ja uusille ihmisille. Ei sillä, etteikö jokainen ole minulle merkityksellinen tavalla tai toisella, mutta kuka laittaa kutsuja keskellä yötä? Tänä aamuna huomasin lähettäneeni kutsuja myös täysin tuntemattomille ihmisille...

En pystynyt edes itkemään. Olin vain ja naputtelin. Muokkasin ja kokeilin, ähisin ja suhisin. Kuuntelin miehen unta ja ahdistuin. Sydänalaani pakotti ja olin tuskainen. En saanut tekstistä järkevää enkä saanut sitä liitettyä haluamaani kuvaan. En onnistunut siinä mitä yritin, enkä edes enää muista mitä yritin. Muistan vain järjettömän ahdistuksen ja paineen pääni sisällä.

Koko kehoni tärisi levottomuudesta. En hallinnut sitä ollenkaan vaan makasin vuoteessa kännykkä kädessä. Kirjoitusvirheet ärsyttivät, mutta niitä tuli koko ajan kaikesta huolellisuudesta huolimatta. Sormet eivät pystyneet mihinkään järkevään. Ne vapisivat yhtä lujaa koko vartaloni kanssa.

Miksi juuri nyt? Miksi tänään kärsin unettomuudesta niin, etten voi mennä töihin? Yöllä kehittämäni paniikki alkaa tasoittua, mutta minua pelottaa. Nyt pelottaa oikeasti. En tunnistanut maniaa heti, enkä edes hetken kuluttua. Miksi ihminen saa keskellä yötä maanisen kohtauksen? Miksi se laukesi juuri nyt? Onko liikaa asioita taas tapahtumassa vai mikä?

Olen muistanut syödä lääkkeeni ja kaikki on mennyt hyvin tähän asti. Olen toki ollut kovin väsynyt, mutta hengissä ja hyvävointisena.

Juhlat nyt joka tapauksessa tulee. Ne tulevat vaikka minä murtuisin. Onneksi, siis onneksi sinne tulee myös sellaisia ystäviä joihin voin tukeutua. Voin antaa heille vapaat kädet, syödä rahoittavia ja vapista ihan rauhassa. Kun loputkin vieraat tulevat, voin vetää game facen päälle ja viihdyttää ihmisiä muutaman tunnin. Se voi tehdä jopa hyvää. Kuka tietää. Lääkärit kaikki ovat sanoneet tuollaisia tilanteita terapiaksi, jos sen onnistuu kääntämän niin, ettei hetkeen ajattele omaa itseään.

Lääkäri. Sain sen perjantai aamulle. Toivottavasti selviän hengissä sinne asti. En halua enää tätä. En jaksa enää. Siitä on vasta hetki kun pystyin sanomaan olevani hyvässä kuosissa.
Minun on päästävä tämän yli. Minulla on pelissä kaikki!