Minä olen Elli-Jasmiini

Minä

Pähkinäisen ruskeat silmät. Kova kuori, pehmeä sisin. Ajoittain pelottava, mutta oikeasti ujo ja paikoin pelokas. 

Maantienruskea tukka lyhyeksi kynitty. Siististi pukeutuva, joskus homssuinen.

Normaali vartalo paiskii duunia arjessa. Pitelee lankoja käsissään ja on tiukkapipo just siks. Asia kerrallaan jämähtää paikoilleen, eikä enää osaa rimpuilla sitä vastaan. Minusta tulee vielä onneton.

Bipo istuu päässä tiukasti ja nätisti. Se on helvetin ruma sairaus, mutta siitä on tullut osa minua. Se on osa niin montaa muutakin. Se on tullut jäädäkseen ja tekee minusta sellaisen kuin tekee.

Olen sinun silmissäsi varmasti ihan älykäskin, tavallisen nätti, perus Elli. Se on ihan hyvä muotti istua.

Minä olen värikäs persoona. Äänekäs, vaikka olenkin vanhemmiten vähän hiljentynyt. En jaksa enää niin paljoa. Rakastan kirjaimia ja niiden muodostamia sanoja. En kuitenkaan lue, koska minulla ei ole aikaa.

Voisin kirjoittaa koko ajan. Kirjoittaa aamulla ennen kuin muut heräävät. Voisin kirjoittaa, kun muut ovat jo menneet ja kun yksinäisyys vie voimat. Voisin muodostaa sanoja millä ei ole merkitystä, mutta ne antavat minulle tyydytystä. Silloin niillä olisi merkitys, kaikella olisi merkitys.

Minä olen kolmen täydellisen lapsen äiti. Minä olen vaimo. Minä olen ystävä ja kumppani. Minä olen nainen. Minä olen töitteni tekijä. Minä olen kaikkea.

Minä olen kirjoittaja ilman, että osaan kirjoittaa oikein. Olen kirjoittaja ilman, että minulla on mitään erityistä sanottavaa. Minä olen kirjoittaja, koska minulla on lukijoita. Olen kirjoittaja, koska muuten en olisi minä.

Minä olen Elli-Jasmiini