Salaatin pupeltamista!

Yyh. Nahistunutta salaattia vaiko leipää? Siinä vasta kiperä kysymys. Vai kaivaisinko suklaalevyn pahimpaan nälkään?
Olen urhea ja rakennan itselleni salaatin toisensa jälkeen. Tiedän, että iso osa ihmisistä ylistää salaatin taivaisiin ja osa taas eivät koske siihen pitkällä tikullakaan. Minä kuulun siihen keskiväliin. Rakastan toisena päivänä ja toisena oksettaa ajatuskin.
Mikä sitten saa minut mupeltamaan sitä vihreää öljystä lötköksi mennyttä limanuljaketta? No terveyshän se. Terveys ja nämä vyötärölle kertyneet liikakilot.

Haluaisin niin kovasti palata ajassa pari vuotta taaksepäin ja miettiä uudestaan mitä suuhuni laitan. Voisin perua tämän läskin tästä vartaloltani. Tai, ehkä en sittenkään. Söisin varmasti samalla lailla. Vaikuttaahan siihen muukin kuin tahdonvoima. Ja jos ei ole edes tahdonvoimaa...

Alla nyt kuitenkin neljä (plus) helvetin hyvää syytä miksi syödä salaattia joka päivä.

1. Salaatista saa kuituja. Kuidut voivat alentaa kolesterolitasoja ja helpottaa ummetusta. Kuidut saavat olon tuntumaan täydemmältä ja voi johtaa sitä kautta jopa laihtumiseen (avainsana!).

2. Virheän salaatin säännöllisellä syömisellä veren antioksidanttitasot ( C- ja E-vitamiinien, foolihapon. lykopeenin, alfa- ja beetakaroteenin) kasvavat. Kasvisten syönti alentaa mm. syövän riskiä (toinen avainsana).

3. Salaatteja syömällä kalorit vähenevät. Piste.

4. Saa hyviä rasvoja. Käyttämällä oliiviöljyä, voi saada muutaman elinvuoden lisää! Kertatyydyttymättömiä rasvoja sisältäviä ruokia, kuten oliiviöljyä, avokadoa ja pähkinöitä lisäämällä kasviksien sekaan, kehoon imeytyy enemmän suojaavia kasvikemiallisia aineita, esimerkiksi lykopeeniä ja luteiinia.

Data lyhennetty tästä artikkelista.

Nämä syyt riittävät minulle. Toki syitä löytyy varmasti lisää jos niitä kaivelee, mutta minun mielestä se ei ole tarpeen. Jos nuo edellä mainitut eivät riitä niin sitten voi palata teollisen makkaran pupeltamiseen.

Minä en aio enää palata vanhoihin ruokailutottumuksiini. Toki niitä takapakkeja tulee (kuten toissapäivänä viimeksi. Pelkkää pullamössöö koko päivän... äh), mutta niiden ei pidä antaa kaataa koko ekosysteemiä.

Ravintolassa voi melkein aina valita salaatin. Onneksi. Olin eilen erään ihanan ystävän kanssa syömässä pizzeriassa. Tapasimme noin ikuisuuden jälkeen ja tuntui huikean ihanalta vaihtaa kuulumisia hyvän salaatin äärellä. Ei edes tehnyt mieli pizzaa!

Oi, oi. Minusta tulee vielä hyvä juttu. Ei sokeririippuvuutta (sokeriholisti olen lopun ikää, mutta voinen taistella itseni irti riippuvuudesta). Ei turhia liikakiloja. Ei pahaa oloa. Eikä muutakaan epämiellyttävää. Kaikki (tai lähes kaikki) vain salaatin pupeltamisella. Vaikka se onkin joskus limaista, nihkeää, ällöä ja kamalaa.

Niin ja joo! Lupasin, etten keskity viherpiipertämiseen. Olen nyt tuottanut joillekin lievän pettymyksen ja jauhanut vihreistä arvoista (tavalla tai toisella) kaksi postausta. Lupaan parantaa tapani ja postata jotain muuta ensikerralla! Pus.